Pääsivu /Edellinen

Turku - Tallinna 2011

Ranskalainen näkökulma  kulttuuripääkaupunkeihin

 

Teksti: Jacques  Vernes, elokuu 2011

Suom. Ritva Lehtiö

 

 

Kaksi Euroopan kulttuuripääkaupunkia Suomenlahden vastarannoilla juhlivat hienovaraisen sivistyneesti, mutta olivat avoimia suurelle yleisölle ja ottivat huomioon myös vammaiset vierailijat.

 

Turussa

 

Turku (äännetään tourkou) on Suomen entinen pääkaupunki. Se on keskikokoinen ja sijaitsee Aurajoen suulla noin 150 km Helsingistä länteen. Erityisesti Turun tuhoisa palo syyskuussa 1827 teki siitä tunnetun Pohjoismaissa. Meidän (Ranska) leveysasteillamme 1200-luvulla perustettu Suomen vanhin kaupunki on käytännöllisesti katsoen tuntematon. Turun valinta Euroopan kulttuuripääkaupungiksi sai meidät lähtemään tutustumismatkalle.

Kuva: Kartta sijainti, Turku ja Tallinn.

 

Rauhallinen kaupunki leveine jalkakäytävineen sijaitsee sitä halkovan joen molemmin puolin. Vuoden 1827 tulipalo vaati vähän uhreja, mutta tuhosi valtaosan vanhoista rakennuksista. Tämän seurauksena saksalais-suomalainen arkkitehti Carl Ludwig Engel sai tilaisuuden hahmotella uudelleen katukaavan ja suunnitella uudisrakennukset tuolloin muodissa olleeseen eleganttiin neoklassiseen tyyliin.  Myöhemmät aikakaudet ovat lisänneet omat piirteensä muuttamatta kuitenkaan alkuperäistä. Niinpä jugend-tyyli (saksalainen nimitys Art Nouveaulle) näkyy katukuvassa modernin arkkitehtuurin rinnalla (Alvar Aallon ja aikalaisten rakennukset).

Kuva: Turun keskusta.

Keskustan leveiden katujen ja kauniiden rakennusten luoma avara tilan vaikutelma jatkuu joen rantaan, jonka pitkää kävelykatua voi kulkea satamaan, keskiaikaiseen linnaan (ei esteetön) ja laivaterminaaliin (josta Tukholmaan, Ruotsiin on päivän merimatka).  Forum Marinum-merimuseon upeaa laivakokoelmaa voi ihailla ulkona, koska pyörätuolilla aluksiin ei pääse. Alusten näkeminen ulkoakin silti huikaisee! Museon sisätilat ovat esteettömät. Ravintolaan pääsee, invaparkkipaikoja löytyy  ja inva-WC:t. Elokuun loppuun asti paikallisten taiteilijoiden valtava päivänkakkara-teos, Daisy, korosti osaltaan maisemaa. Muita yhtä leikkisiä luomuksia löytää kaupungissa vaellellessaan: leikkimielistä aikalaistaidetta!

Kuva: Forum Marinumin laivakokoelma.

Muiden Euroopan kulttuuripääkaupunkien tavoin Turku tarttui tilaisuuteen ja on uudistanut julkisia rakennuksia ja kulkuväyliä, parantanut saavutettavuutta ja avannut uuden kulttuurin monitoimitilan, Logomon, keskustan tuntumaan lähelle rautatieasemaa. Tämä entinen junavarikko on esteetön ja tarjosi yllättävän määrän osin hämmentäviäkin näyttelyitä:  U.E.F.A:n sponsoroimasta  interaktiivisesta jalkapallopelistä (Only a game?),  hyvin käsitteelliseen Liisa ihmemaassa (epämääräisesti levottomaksi tekevä installaatio, joka yhdistää valokuvaa ja esineitä), ja sen jälkeen  leikkimieliseen Tulta tulta, joka on omistettu tulen eri muodoille (lasten rakastama),   sitten homoeroottiseen Tom of Finland-näyttelyyn, joka esittelee vuonna 1991 kadonneen suomalaisen töitä (ei lapsille). Turku 2011:n ohjelmassa seuraavat jatkossakin toisiaan muut näyttelyt ja tapahtumat, spektaakkelit mukaan luettuna.  Mutta Logomon must-paikka on kahvila, hämmästyttävä näkymä mustia viivoja valkoisella taustalla, jonne tuskin uskaltautuu sisään, mutta joka tarjoaa ainutlaatuisen visuaalisen ja makukokemuksen! Pysäköinti helppoa, inva-WC:t.

Kuva: Logomo café.

Vammaiskulttuuri on mukana Turku 2011:n ohjelmatarjonnassa, on mm. useita Kynnys ry:n toteuttamia tapahtumia: Sillanrakentajat, vammaiselokuvan festivaali oli huhtikuussa, tanssifestivaali toukokuussa. Taika-tanssiryhmä esiintyi myös joulukuun kolmantena, kansainvälisenä vammaisten päivänä, jolloin oli Turku 2011:n päätöstapahtuma. Sitä ennen, elokuussa graafinen suunnittelija David Stevens ja huilisti Simon Desorgher loivat yhdessä vammaisten lasten kanssa värikkään universumin Colourscapen avulla.  Syyskuussa näytelmä Yhteys osoitti Turun ja Tallinnan kulttuurisen läheisyyden. Tämä eestiläisen dramaturgi Martin Algusin kirjoittama teos esittää, miten täysin halvaantunut nuori mies kommunikoi ulkomaailman kanssa korkeateknologisen apuvälineen avulla ja kysyy yleisöltä elämän tarkoitusta.

Kuva: Nättelmä 'Tuli!  Tuli! '  at Logomo.
Kuva: Nättelmä 'Vain leikki?'  at Logomo.

Mitä tulee saavutettavuuteen yleensä, internetin kalenteri informoi erilaisista sovelluksista: Kolmessa tapahtumassa oli viittomakielinen tulkkaus (suomeksi), kahdessa kuvailutulkkaus. Logomossa avustajat auttavat vammaisia vierailijoita varausten teossa.  

Kuva: seinämaalaus Turun keskustassa.

Turussa on esteettömiä hotelleja ja ravintoloita sekä lukuisia taksiyhtiöitä, joiden erikoisvarusteluun kuuluu hissi tai luiska. Hintataso on Helsinkiä alempi, mutta kuitenkin ranskalaista kalliimpi (n. 30 %). Vierailumme aikaan aurinko laski myöhään, ilmasto oli varsin miellyttävä ja juhlimista rakastavat ihmiset  juttelivat mielellään! Englantia osataan yleisesti. Jos ei tule laivalla, Turkuun päästäkseen on matkustettava Helsingin kautta: kaupunkien välillä on lentoyhteys, mutta voi kulkea myös esteettömällä junalla, mikä on halvempaa ja tilaakin on enemmän. Kuulutukset tulevat suomeksi ja englanniksi, ne esitetään myös näyttötauluilla. Käytössä inva-WC:t. Lentäen matka kestää 40 minuuttia, junalla kaksi tuntia.

Ja Tallinnassa…

 

Kahdessa tunnissa pääsee myös Tallinnaan pika-aluksella (esteettömällä ja mukavalla). Mereltä Tallinnaa lähestyessään kohtaa postikorttimaiseman: kirkontorneja, kupoleja ja linnoituksia…

 

Ikivanha hansakaupunki on muuttunut varsin vähän vuoden 2009 huhtikuusta, jolloin kirjoitimme siitä. Poikkeuksena  Rotermanni-korttelin teollisuusjoutomaa, johon on noussut toimisto- ja liikerakennuksia ja jossa on paikkoja erilaisille vapaa-ajan harrastuksille. Eestin siirryttyä euroon on helppoa verrata hinta/laatusuhdetta, joka on varsin edullinen, etenkin Suomeen verrattuna. Tallinnassa on kolme kertaa enemmän asukkaita kuin Turussa ja se leimautuu paljon vahvemmin turistikaupungiksi, mistä aiheutuu myös ongelmia varsinkin kun risteilyalukset purkavat matkustajajoukkonsa: vanhan kaupungin keskustan tungos on taattu.

Kuva: Tallinn panorama laivaterminalista.

Tallinna 2011 –vuoden tarjontaan kuuluu risteilyterminaalista alkava kulttuurikilometri (mikä, erikoista kylläkin,  ei ulotu kaupungin keskustaan). Matkalla esittäytyvät vaihtoehtokulttuurit: installaatioita vanhoissa parakeissa ja varastoissa, seinäfreskoja, jne.  Kaikki neuvostoajan jälkeisessä rapistuneessa, synkeässä ilmapiirissä.  Mikä kontrasti Kukkafestivaalille, joka on kolmena vuonna heinä-elokuussa levittäytynyt muurien katveeseen, tai kauniille, pitkälle merenrannan kävelykadulle, joka johtaa Piritaan!  On kuljettava jonkin matkaa tätä Suomenlahden rantapengertä päästäkseen Kadriorgin kortteliin tai tsaari Pietari !:n palatsiin (pyydä vartijoilta irtoluiskat). Rakennus näyttää majesteettiselta suurten puiden katveessa. Vähän ylempänä puistossa sijaitsee täysin esteetön Kumu, modernin ja nykytaiteen museo. Syyskuussa siellä oli uuden teknologian vaikuttava  Gateways –näyttely, joka asetti  joskus levottomuuttakin herättäviä kysymyksiä suhteestamme internetiin:  huomaa taas, että uudet tiedonvälityksen teknologiat eivät paljoa perusta yksityisyydestämme.

Kuva: Kumun sisäänkäynti Tallinnassa.

Keskikaupungilla Euroopan kulttuuripääkaupunkius  näkyy vähemmän,   mutta saavutettavuutta on yleisesti parannettu, ainakin liikuntavammaisten osalta (vaikkakin kadut ovat jyrkkiä ja päällystyksissä toivomisen varaa). Vanhassa Suurkillan talossa sijaitsevassa Viron historiallisessa museossa mukana on nykyaikakin: mm.  multimedian viimeisintä teknologiaa käytetään. Keskiaikaisessa rakennuksessa pyörätuolilla liikkuvan on käytettävä porraskiipijää (varmista vartijoilta etukäteen, että akut on ladattu!), siirrettäviä luiskia ja yhdessä minimalistisessa tilassa myös hämmästyttävää hissiä. Opastekstit englanniksi ja (ylelliset) inva-WC:t alakerrassa.

 

Kuva: Historiallinen Museo.
Kuva: Miehitysmuseo

Miehitysmuseo esittelee uudempaa historiaa, erityisesti neuvostoaikaa. Tämä esteetön paikka tarjoaa kuulokeopastuksen myös ranskaksi: yhtä ankaralla tyylillä kuin esillä oleva ajanjakso, mutta todellakin kiinnostavasti. Huomatkaa tämän vaikean ajan monumentaalisten patsaiden kappaleet alakerrassa (jossa on hissi) aivan wc-tilojen vieressä.

 

Kuva: Vapauden aukio.

Lähellä tätä museota on Vapauden aukio (Vabaduse väljak). Se on uudistettu täysin, laidalla seisoo jylhä Voiton pylväs, joka on pystytetty itsenäisyyssodassa (1918-1920) kaatuneiden eestiläisten kunniaksi. Terassien reunustama aukio oli eloisa vierailumme aikaan (asiakkaat etupäässä tallinnalaisia). Täältä on näkymä vanhaan kaupunkiin ja vastakkaisella suunnalla pieneen maanalaiseen kompleksiin, jota kautta pääsee bulevardin ali. On tiedekeskus, ja upeasti suunniteltu vanhojen muurien jäänteitä kunnioittava parkkipaikka, lisäksi muutamia kauppoja.   Tiedekeskus Ahhaa (sic) on suunnattu perheille, se on kuin Villettessä sijaitseva Cité des Sciences pienoiskoossa. Tallinna 2011 –tapahtumiin kuului Dialogi pimeässä , ainutlaatuinen vammaistapahtuma: valkoista keppiä käyttävän vierailijan tulee kulkea sokean henkilön saattamana pilkkopimeässä eri ympäristöjen ja tilanteiden kautta pimeään kahvilaan, jonne matka päättyy.  Tämä saksalaiseen esikuvaan perustuva konsepti antaa tietoa (englanniksi) vammaisuudesta ja virolaisista ja helpottaa heidän arkensa ymmärtämistä. Tämäkin on kulttuuria…


Matkakertomus ilmestyi alun perin YANOUS!  -lehdessä, joka on ranskalainen netissä ilmestyvä vammaisjulkaisu. Päätoimittaja on Laurent Lejard. Lehdessä on uutisia, lakialoitteita yms, se esittelee ihmisiä eri puolilta maailmaa, käytännön arkea eri lailla vammaisten ihmisten näkökulmasta, työllistymistä, jne. Lehdessä on laaja valikoima juttuja myös päätoimittajan ja muiden vammaisten ihmisten matkoista. Jutut löytyvät ranskaksi ja myös englanniksi.